Saaristolaismökin kunnostus ei edennyt kesällä odotetulla tavalla, mutta uusi omistaja on voinut mainiosti asustella siellä lomallaa ja viikonloppuina.

Verhot on ommeltu valkoisesta pellavasta, mutta pieni huone ei ole niita vielä kaivannut. Pyyhekoukku lojuu lattialla ja pyyhkeet korissa.

Kattoon on hankittu takorautakynttelikkö, mutta sen kiinnitykseen talon emäntä tarvitsee apua, sillä rakennus on yllättävän korkea.

Vapaa-ajanvietto jatkuu siellä vielä kelien mukaan ja kunnostustyöt sen mukaisesti.

Kellarin katossa roikkuu vartaassa helmentekeleitä ja muutama sata on lähtenyt maailmalle ja toivottavasti edes kerran päässyt laatikosta.

Serveettitöillä oli oma aikansa ja näitä tein myös nukkekotikokoisina.

Huovutusvillapussi ja neula. Olipa mukavaa, mutta oli turha isotella aloittaessani tuosta tiikeribokserin pennusta.

Nukkekodin puutöistä löytyy myös kaupantiski. Olisikohan se aiemmin ollut miniapteekissa...


Katselin sykyn Wellamo-opiston ohjelmaa ja monenlaista kurssia näprääjille löytyy. Kaikenlaista on kokeiltu eikä mihinkään varsinaisesti jääty koukkuun.

Ehkä kursseista kannattaa valita joku liikuntaan liittyvä. Liikakiloille kyytiä. Näprätessä ei tule tuntikausiin syötyä, mutta kuntoilun jälkeen on kova nälkä.

Onkohan näprääminen kuitenkin terveellisempää...Sinulla on varmasti siitä kokemuksia.

Meillä oli kuun alussa syntymäpäiväjuhlat. Hän täytti 9 vuotta. Meille syntyi silloin viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Tämä kauniisti harmaantunut tyttö jäi meille kahden muun koiran, äitinsä ja tätinsä, kanssa asumaan. Täti piti eläissään tämän kuuman tytön kurissa, mutta hänen kuoltuaan alkoi äidillä ja tyttärellä vaikeudet.

Yksin jäätyään on löytynyt mitä lämpimin ja suloisin koiravanhus. Teen kaikkeni, että hän saa hyvän loppuelämän.