Paljon kuulee huokailuja koiraharrastuksen merkillisyydestä.

Mikä saa ihmisen heräämään ennen kukonlaulua ja ajamaan säässä kuin säässä satojen kilometrien päähän kulkeakseen lemmikkinsä kanssa muutaman minuutin nauhoin rajatulla alueella, kehässä, kirjoitetun arvostelun, muovinauhan, ruusukkeen, pytyn ja sijoituksen tähden.
Näin mekin olemme vanhemman mopsipoikani kanssa tehneet. Välillä olemme lyöneet hanskat tiskiin ja kuitenkin lähteneet liikenteeseen uudelleen.

Meidän muutaman tuhannen kilometrin ristiretki palkittiin eräänä kauniina kesäsunnuntaina. Palasimme kotiin sinivalkoinen ruusuke korissa ja leveä hymy huulilla...ainakin emännän huulilla. Mopsi tuskin tiesi, missä olimme olleet ja miksi. Tärkeintä sille oli emännän kanssa yhteinen aika ja taskusta tasaisin välein löytyneet herkkupalat siellä nauhoin rajatulla alueella :)