LATUA
Eilen oli mitä kaunein kevättalven päivä. Olin Ihmisenparhaanystävän kanssa kahden tunnin hiihtolomalla järven jäällä. Poikkesimme kaupungin vanhalla hiihtomajalla, josta ristiriitaisia muistoja. Parasta lämmintä mehua, mitä voi vaan kuvitella, on siellä juotu lapsena.
Kun kunnalta alkoi loppua rahat, loppui myös lämmin mehu. Pienistäkin asioisa syntynee suuri säästö ja ei muuta kuin ovet lukkoo.
Kelkan jälkiä kulkemalla olisi voinut kävellä kuivin kengin kaupunkiin saakka.
Kotimatka alkaa ja saalis retkeltä voi olla vaikka emännän rukkanen ja sen kantamisesta suunnaton ilo.
2 kommenttia:
Voi miten ihania valokuvia!!!
Pallotuoli myös aikamoinen :)
Kiitos Eliisa käynnistäsi.
Palotuolin siisti sisustaminen on vielä edessä...
Lähetä kommentti