Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseistä ja perunoista, miten ne
pyöristyivät ja kasvoivat lämmössä.
Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien
huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta.
Niistä perhe saisi syötävää.
Kaikki tämä olisi tosin vasta ensi kesän onnea, mutta se ei merkinnyt mitään.
Äidillä oli jotain mistä uneksia. Ja hänen kaikki salaisin unelmansa oli omenapuu.

Muumipappa ja meri