Ystävä sai loppukesästä vakavan sairauden taakakseen. Sain valtavan luottamustehtävän
olla apuna sairaudenhoidossa ja myöhemmin saattohoidossa.
Kiitän kaikesta saamastani tämän tapahtumaketjun aikana ja toivon, että omalta osalta olen
voinut olla olkapäänä suurten kysymysten ilmaantuessa. Jos omalla kohdallani voisin aikanaan toimia yhtä urhoollisesti ja luottavaisesti, kuin hän toimi, saisin olla onnellinen.

Omin luvin lainaan perheen kirjoittamaa muistokirjoitusta:

Rannan puut ovat niin tummat, rauhalliset,
kun ilta laskee ne levolle.
Vain kevyt tuulenhenkäys kuin hyväily
viilenevillä lehdillä.
Koko puutarha hengittää hiljaa.
Hän, joka on kuollut,
elää nyt tässä, minussa.

Lassi Nummi

Kiitos Sinulle!