Vuosi vaihtui kovien pakkasten paukkuessa. Kelit eivät ole pienenmaailmani pientä eläinlaumaa
haitanneet. Meillä on kahden minuutin matkan päässä, lähes keskellä keskisuurta kotikaupunkiamme, aivan ihanat lenkkimaastot. Metsää ja järven jäätä.



Isosisko Luru ei osu kuviin, sillä vauhti on kuin vinttikoiralla. Sitkeästi pikkuveli kulkee samat reitit, vaikka hieman hiljempaa. Silti sata omassa lasissa.

"Täällä on aivan mahdottoman mukavaa. Joskus laittoivat minulle takin päälle, mutta kyllä se
liikkumista rajoittaa. Ymmärräthän?"

Uuteen vuoteen ei liittynyt mitään suuria lupauksia eikä myöskään mitään merkillisiä toiveita tai odotuksia. Vain pientä ymmärrystä suhteuttaa asioita toisiinsa ja katsoa rauhallisin mielin eteenpäin ja silti kulkea reippain askelin kohti kevättä.