Siinä se oli. New York, aitona edessämme.
Pääsin pienestä maailmasta viettämään hienon loman rapakon taakse. Täytyy myöntää, että hurjimmatkin ennakkoluulot ovat kadonneet ja yhdeksän päivän matka oli todella antoisi.
Suurimmat kiitokset siitä ansaitsee oppaamme, tyttäremme, joka jaksoi uupumatta tai ainakin uupumustaan osoittamatta esitellä meille sen hetkistä kotikaupunkiaan.
Näimme upeita musikaaleja, taidetta, jääkiekkoa. Kävimme mukavissa baareissa kuuntelemassa
jazzia, rokkia, söimme herkullisia ruokia, maistoimme uusia juomia. Ja kävelimme ja kävelimme ja kävelimme.Tyttäremme oli löytänyt meille erinomaisen vuokrayksiön 33.kaudulta, josta oli jalkaisinkin mahdollisuus kulkea moneen paikkaan.

Pääsimme tutustumaan YK:n päämajaan köysien tuolle puolelle ja samme sielläkin yksityiskohtaista opastusta. Rakennus oli remonttiin menossa ja toimintoja oli jo osittain siirretty
muualle.

Kelit suosivat meitä, aurinko paistoi ja ilma muistutti meidän huhtikuuta.







Tämä kaupunki oli lipsahtaa ohi tämän elämän osalta. Onneksi tartuimme tilaisuutteen, matkustimme. Jäljelle jäi pieni kaikerrus, että sinne pitää vielä palata.