Sanotaan, että lapset ovat terveitä, kun ne leikkii. Tähän leikkiin liittynee pieni tapaturman riski,

mutta se onkin sallittua vain valvovan silmän alla ja emännän käsi leikissä mukana.

Päiväunille on pienet pakko laittaa, kun meno kiihtyy koheloinniksi. Aitauksen olen esitellyt huvimajana.

Jospa olo siellä ei tuntuisi niin julmalta. Pieni häkkilintu.

Perheeseemme saapui yllätysvauva Luru ja vei sydämet saman tien, suloisista suloisin neljän kuukauden ikäinen bokserityttömme.

Perheemme Vanha Neiti ei aluksi ollut lainkaan varma, onko viisasta ottaa tuollainen hulivili

pilaamaan rauhallista elämäämme. Jo muutaman päivän kuluttua löytyi yhteinen sävel. Pystyttiin nukkumaan selät kiinni toisissaan ja paini vanhuksen ehdoilla alkoi.

Mutta..........ei tämä tarina tähän pääty. Aiemmin oli sovittu pienen mopsipojan saapumisesta meille. Ja kuinka ollakkaan, perjantaina se tapahtu. Etukäteen kävimme kuitenkin tapaamassa

Vanhan Neidin ja Lurun pikkuveljeä Mököä.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa oli vähän hämmentävä. Silloin sai myös keski-ikänsä takarajalla oleva emäntä ja isäntä mietiä, olisiko Kiljusen perheen lasten nimien tilalle sopinut paremmin Hölmöläisten lasten nimet. Ei lasten vaan emännän ja isännän takia. Tilanteesta voi käyttää ystävän sanontaa: haasteellinen!

Muutama päivä yhteiseloa ja lapset ovat löytäneet toisensa. Suloiset Mökö ja Luru.

Hyvää Äitienpäivää kaikille!

Jos minulla olisi vielä mahdollisuus tervehtiä omaa äitiäni, tekisin sen Lauri Viidan runolla

Onni
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

Viikolla sain kirjekuoressa omalta tyttäreltäni mitä ihanimman tyynyliinan.

Kiitos Sinulle.