maanantai 11. marraskuuta 2013


Olin hierottavana urheiluhierojaopistolla. Suihkunraikas, "voideltu" nuorimies (kaksi kuukautta kurssia takana) sanoi hieman tutkivansa ja kertoi, kuinka on tottunut hieromaan. Ok.
Puoli tuntia oli kulunut, kun istuimme laverin reunalla ja lohdutin poikaa. Hirveä flunssa, yskä. Yökin jo pelottaa. Kylmä kivilattia särkee jalkoja jne. Äiti oli ollut täällä, ei ole enää. Ehdotin kiinankaupasta parilla eurolla teddytossuja ja twitterissä roikkuessa höyryhengitystä.Teknomusiikki olisin halunnut hiljentää laverini alta, mutta se olisi jo voinut katkaista kamelin selän. 
Olen kuin vanhan rautatieaseman lippuluukku, jossa lukee: Puhu tähän.


torstai 7. marraskuuta 2013


Menin viemään viikonloppuna klo 21 koiria iltapissille ja näin uskomattoman näyn kotini vieressä alle sadan metrin päässä katulyhtyjen alla: kaksi tai kolme aikuista villisikaa ja reilun mopsin kokoisia pieniä porsaita, ehkä kymmenen, vilisti edestakaisin. Ääni oli sian ääni. Jouduin kysymään paikalle ajaneelta brittinaiselta, näkeekö hän samaa kuin minä. Koirille ja kissoille jätetään kaduille ruokaa ja niitä olivat selkeästi tyyppipaikoilta hakemassa. Alkaa olla vähän liian jännittävää...halloweenaika. Löysinkin tietoja, kuinka nälkäset eläimet saapuvat ihmisten lähelle. Tältäkin siistiltä alueelta niitä on yritetty loukuttaa.



Poijaat joutuivat keksimään sisähommia, kun emäntä sairasti kuumetautia toista viikkoa. Pakolliset lenkit ja takaisin kyljelleen. Melkoisen sotkun saa yksin asuessaankin aikaiseksi, kun jäi kaikki jälkien korjaaminen. Nyt tilanne päivitetty. Vielä uskallan toivoa, että menetetyt auringonsäteet saadaan talteen tulevinakin viikkoina.