tiistai 13. joulukuuta 2011


Olen saanut viettää aurinkoisia päiviä monessa kauniissa paikassa Andalusiassa, valkoisia kyliä ja vaihtelevaa maastoa. Kiitos monelle ystävälle, jotka ovat mahdollistaneet matkat. Autottomana koirien "yksinhuoltajana" retket olisivat jääneet tekemättä.


Ronda on vierailun arvoinen. Se on 37 000 asukkaan vuoristokaupunki, jonne johtaa serpentiinitie. Parissa tunnissa on noustu vajaa kilometri merenpinnan tasosta.


Istanin kylä ilman minkäänlaista matkailuhulinaa.

Antequeran kaunis luonnonpuisto.


Puerto Banus Marbellassa.

lauantai 19. marraskuuta 2011


Lokakuun alussa kaupungissa vietettiin viikon kestäviä Ferioita. Juhliin oli oli panostettu. Naiset olivat teettäneet juhlapukuja ja lehdessä kerrottiin, että puku uusitaan joka vuosi. Ensimmäisenä iltana uusi puku, seuraavan edellisen vuoden jne. Loppuviikosta liikenteessä oli jo melko kireitä vaatteita :)
Myös pienet lapset olivat juhla-asussa. Oli konsertteja ja tanssiesityksiä ja ns iltatori metrilakuineen ja karuselleineen. Meteli oli päätä huimaava. Ei ollut pelkoa kylmästä eikä sateesta.




perjantai 18. marraskuuta 2011


Aurinko on paistanut, kuten seudun nimikin lupaa :) Hyvä sää, erinomaiset lenkkeilymaastot ja runsas valikoima hedelmiä sekä kasviksia tarjoavat mahdollisuuden viettää tervettä elämää.
Ulkoilma on aina läsnä, kun ovet terassille ovat voineet olla ympäri vuorokauden auki viime viikkoihin saakka.

Mutta tänne lienee turha lähteä ongelmia pakoon. Katukuvassa näkee suomalaisia naisia ja miehiä, jotka alkoholi on vienyt mennessään. Aamusta iltaan he istuvat kantakuppiloidensa terassilla. Asioilla lienee taipumus järjestyä, vaikka täällä ollaan olemattomalla kielitaidolla.

Kaupungissa liikkuu paljon suomalaisia koululaisia sekä työikäisiä ihmisiä. Monet vanhemmat viettävät sapattivuotta työelämästä. Syitä saapua aurinkoon on monia.

Olen matkani puolivälin ohittanut, tyytyväisenä siihen, että yksi unelma on toteutettu. Kuitenkin huomaan henkisesti pakkaavani matkalaukkua tulevalle kotimatkalle.




maanantai 17. lokakuuta 2011



Lämpö hellii edelleen.

Hissukseen alkaa arki löytää täälläkin paikkansa. Päivääni kuuluu pienestä taloudestani huolimatta paljon askareita kuten pyykkäilyä, silittämistä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, tiskaamista... Päivä kuluu "töpsöttäessä" sinne ja tänne.
Nyt on myös selvinnyt, miksi täällä "aikuisetnaiset" kulkevat riepu kädessä kotonaan, pihallaan, terassillaan ja pyyhkivät ja pyyhkivät. Hienolla hiekalla, lähes pölyllä, ei ole mitään rajaa. Sitä löytyy kaikkialta kylpyhuoneen kaappia myöten.

Päässä on alkanut pyöriä ajatuksia seuraavan matkan mahdollisuudesta tai jopa mahdottomuudesta. Näissä ympyröissä se tuskin tulee olemaan. En juurikaan tiedä, mikä on televisiosta tuttu Serranon perhe. Luulen kuitenkin olevani sarjan hurjimmassa jaksossa mukana. Tämä meno ja melske on melkoista. Suomalaiset "tietskamummot" mukaan lukien.


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Olemme viettäneet etelän lämmössä kuukauden. Aurinko on noussut kirkkaana jokainen aamu. Lämpö yllätti, vaikka olemme kotonakin saaneet nauttia hellekesästä. Asuntoa viilennetään läpivedolla ja ulvovalla sähköpömpelillä. Melkoinen urakka suoritettu, että päästy lämpöön ja täällä suuri urakka saada tilalle viileys...

Kaupunkiasuminen on tuonut korvessa eläneelle emännälle koirineen pieniä haasteita. Valtava koiramäärä ehkä yllätti. Monet niistä elävät elämäänsä kerrostalon parvekkeella pääsemättä minkäänlaiselle lenkille. Mitäpä muuta koira tekee..haukkuu, haukkuu ja haukkuu. Se haukkuu on yö tai päivä ja se saattaa olla muutamia vuorokausia yksinään. Koiraetiketti poikkeaa suomalaisesta paljon. Kadut ovat koiran tarpeita pullollaan. Koirat juoksevat irti ja ihmeellisellä tavalla ovat selvinneet harmaapartaisiksi vanhuksiksi hengissä. Eivät täkäläiset tiedä...ei eivätkä välitäkkään tietää...lahtelaisen sanomalehden näppituntuma-palstan suurimmista huolenaiheista:)

Kiitos tuttavilleni, jotka täällä lomaillessaan ovat vierailleet kotonani ja ottaneen lähiympäristöön retkille mukaan. Autottoman retket julkisilla veisivät aikaa niin paljon, ettei kahden koiran "yksinhuoltaja" haluaisi retkille lähteä.




lauantai 3. syyskuuta 2011


Jännitystä ilmassa.
Laukut pakattu ja liikaa tavaroita, aina. Mopsipojat boxeihinsa ja aamulla matka voi alkaa.
Vuosi sitten en olisi tätä päivää uskonut tulevan...että lähden lämpimään talven viettoon koirat kaverina. Vanhat ihmisethän niin tekevät :))))
Olen kuullut hämmästelyjä ja ihmettelyjä, kuinka saan aikani kulumaan. Pitääkö tämän ajan muuten kulua niin hemmetin nopeasti ja tylsyydestä en ole milloinkaan kärsinyt. Kuinka uskallan lähteä...en edes tiedä mitä ja miksi pitäisi pelätä. Palaan, jos tilanne muuttuu hankalaksi.
Jne jne.
Ihana asunto odottaa, aurinko ja meri samoin, mukavia lenkkipolkuja. Voinko muuta toivoa!

perjantai 5. elokuuta 2011


Paljon kuulee huokailuja koiraharrastuksen merkillisyydestä.

Mikä saa ihmisen heräämään ennen kukonlaulua ja ajamaan säässä kuin säässä satojen kilometrien päähän kulkeakseen lemmikkinsä kanssa muutaman minuutin nauhoin rajatulla alueella, kehässä, kirjoitetun arvostelun, muovinauhan, ruusukkeen, pytyn ja sijoituksen tähden.
Näin mekin olemme vanhemman mopsipoikani kanssa tehneet. Välillä olemme lyöneet hanskat tiskiin ja kuitenkin lähteneet liikenteeseen uudelleen.

Meidän muutaman tuhannen kilometrin ristiretki palkittiin eräänä kauniina kesäsunnuntaina. Palasimme kotiin sinivalkoinen ruusuke korissa ja leveä hymy huulilla...ainakin emännän huulilla. Mopsi tuskin tiesi, missä olimme olleet ja miksi. Tärkeintä sille oli emännän kanssa yhteinen aika ja taskusta tasaisin välein löytyneet herkkupalat siellä nauhoin rajatulla alueella :)

torstai 21. heinäkuuta 2011




Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä. Vietä rauhallisia kesäöitä!

Faktaa vai fiktiota?

maanantai 25. huhtikuuta 2011





Tein viikon kurkistuksen lämpimään kesään. Kauniimpaa tuskin saattoi kuvitella. Askelmittaritaskussa kuljin reitin toisensa jälkeen. Eivätkä olleet mitä vaan reittejä. Olin etsimässä asuntoa pimeän syksyn ajaksi. Monenlaisia löytyi, vaihtoehtoja kuitenkin vain muutama. Kun seisoin valitsemani asunnon terassilla, tiesin sen löytyneen. Siis rakkautta ensi silmäyksellä ;)

Mutta mistä tuli idea, lähteä matkaan kahden mopsin kanssa. Joskus joku asia lienee muhinut jossain selkäytimen tasolla vuosia. Niin tämäkin. Nyt ensimmäinen kerta, voi sanoa kymmeniin vuosiin, ettei minulla ole isoja koiria. Eli mökö&mytty tekivät tämän mahdolliseksi. Alkavalla viikolla lentolippuja varaamaan.

Mutta mikään ei ole varmaa ja lainaankin yli kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen äitini sanontaa: Jos Luoja suo ja viskaalit sallii.





perjantai 4. maaliskuuta 2011



Ihanaa olla lomalla. Nimittäin facebookista. Olen ehtinyt norkoilla siellä yli kaksi vuotta. Tietämättä juuri mitään koko kirjasta, kirjauduin sinne voidakseni helposti pitää yhteyttä rapakon taakse muuttaneeseen tyttäreeni ja varsinkin hänen valokuviensa vuoksi.

Yhtäkkiä kavreillani alkoi olla kirjoituksia, joista ärsyynnyin. Syy ei missään tapauksessa ole heidän vaan minun, sillä en tahdo jaksaa minkäälaista kitinää enkä natinaa. On päänsärkyä ja muita kolotuksia, on väsymystä ja paljon töitä. Tottahan nämä kaikki asiat varmasti ovat, mutta onko ne jatkuvasti päivässä pääosassa ja kerrottava sadalle kaverille. En tiedä, minkälaisia miesten tilapäivitykset toisilleen ovat, mutta naiset...

Toinen naisilleni tyypillinen kirjoitustapa, mihin törmään päivittäin netissä roikkuessaa.
Naiset järjestävät kotitöistä, lastenhoidosta ja kaikista arkipäivän asiosta marttyyrikisoja ja perheriitoja. Mutta kuinka tehdään naamakirjassa..."Aamulla imuroin, pesin saunan ja tuuletin vuodevaatteet. Nyt on ruoka uunissa ja kohta saunaan, viiniä lasiin ja vuokrattua elokuvaa katsomaan :)". Voi tätä naisen pullantuoksuista elämää. Samat asiat voivat eri päivinä näyttää melko erilaisilta vai onko syyllistäminen, kehujen kerääminen vai jopa huijaus kysymyksessä.

No, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Kumpaa en kestä; kavereiden hyvää oloa vai pahaa oloa. Huomasin kuitenkin, että nyt on loman aika. Ei "naamakirjauupumussairasloman", vaan talviloman. Ulkona on aivan mahtava aurinko.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011


Kaikkialla kerrotaan, kuinka varovasti pitää tutustua nettituttuihin. Hirvittäviä tarinoita maailmalta nuorista tytöistä, joilla käynyt huonosti. Mutta minä en ole nuori tyttö. Sitäpaitsi, nettituttuni ei tiedä, että seuraan häntä.

Olen tavannut Marian. Hän on löytänyt meidät epätoivoiset romunkerääjät ja auttaa meitä kokopäivä työkseen asti. Käytän hänestä nimeä Raivari. Se sana kuulostaa muutenkin niin kotoiselta :) Käyn hänen kotisivuillaa voimaa ja intoa hakemassa. Hänen tekee valtavan työn ja kaikenkukkuraksi ilman palkkaa.

Asun yli 200 neliöisessä talossa ja nuoriso muuttanut vuosia sitten pois. Elämä toi tulleessaan viiden vuoden painajaisen je erityisesti sinä aikana tilanne paheni pahenemistaan. Talo täyttyi hoitamattomista nurkista, kokonaisista huoneista, kellarista.
Olen nyt saanut kokea lähes vapautumisen tunteen, kun ripustan jätesäkin ovenkahvaan, täytän sen hetkessä. Varasin kirpputoripöydän ja sain 500 euroa "taskurahaa" itselleni tarpeettomasta, lähes kiusallisesta taakasta.

Mieheni hymyilee kantaessaan säkkejä peräkärryynsä ja edelleen kaatopaikalle. Tämä ilo on kaksinkertaistunut.

Työ on kuitenkin vasta "vaiheessa", mutta intoa riittää ja taistelu jatkuu.

Kiitos Maria!

torstai 13. tammikuuta 2011

Terveisiä Tartosta. Eipä juuri kauniimpaan satumaailmaan voi matkustaa. Runsas lumi ja kauniit valot loivat mahtavan tunnelman. Tartossa oli koiranäyttely, jonne matkasimme Mökön kanssa. Mökö on mukava matkakaveri ilman minkäänlaista temppuilua. Älä kysy...nimittäin näyttelymenestyksestä :( Ehdotin Mökölle varhaiseläkettä näistä touhuista, mutta hän muistutti, että ei ole edes vielä kahta vuotta täyttänyt. Jatkan neuvotteluja joku toinen päivä.