tiistai 9. huhtikuuta 2013


Muutamia vuosia jatkuneet espanjanopintoni kokivat takapakkia, kun joulukuussa opettajani sairastui eikä tilalle löytynyt uutta. Tässä kuussa alkavat onneksi kesäyliopiston kurssit. Mielenpainaminen on vaikeutunut iän myötä ja läksyjenluku yhtä passiivista kuin 60-luvulla... Tuloksia juurikaan ei voi odottaa.

Opettajistani kaksi on ollut espanjankielistä ja yksi suomalainen. Suomalainen vaativuudessaan sai kouluajan perhoset palautumaan vatsaan. Nuoret kurssilaiset hymyilivät ikäisilleni keskustellessamme koulupelko-ongelmastamme, jota olemme kuljettaneet mukanamme koko elämämme.

Espanjalaiselle kuitenkin pystyn kertomaan, että olen tanskalainen seitsemän pojan äiti, ammatiltani palomies ja iältäni 45. Iästä hän voi päätellä, etten osaa espanjaa lainkaan tai vaan valehtelen. Ei sen ole väliä, yrittäminen on tärkeintä. Osaanhan minä. Un poco. Ja alla oleva kuva kertoo, että aika vähällä kielitaidolla selviää eikä vahingossakaan mene mopsien kanssa lihakauppaan :)