Muutamia vuosia jatkuneet espanjanopintoni kokivat takapakkia, kun joulukuussa opettajani sairastui eikä tilalle löytynyt uutta. Tässä kuussa alkavat onneksi kesäyliopiston kurssit. Mielenpainaminen on vaikeutunut iän myötä ja läksyjenluku yhtä passiivista kuin 60-luvulla... Tuloksia juurikaan ei voi odottaa.

Opettajistani kaksi on ollut espanjankielistä ja yksi suomalainen. Suomalainen vaativuudessaan sai kouluajan perhoset palautumaan vatsaan. Nuoret kurssilaiset hymyilivät ikäisilleni keskustellessamme koulupelko-ongelmastamme, jota olemme kuljettaneet mukanamme koko elämämme.

Espanjalaiselle kuitenkin pystyn kertomaan, että olen tanskalainen seitsemän pojan äiti, ammatiltani palomies ja iältäni 45. Iästä hän voi päätellä, etten osaa espanjaa lainkaan tai vaan valehtelen. Ei sen ole väliä, yrittäminen on tärkeintä. Osaanhan minä. Un poco. Ja alla oleva kuva kertoo, että aika vähällä kielitaidolla selviää eikä vahingossakaan mene mopsien kanssa lihakauppaan :)

Ulla oli lähettänyt pienen "haastattelun" Sirkulle omassa blogiosoitteessaa http://ullanleipomukset.blogspot.fi/

1. Onko sinulla lapsia? Jos niin minkä ikäisiä, tyttöjä/poikia?
On kaksi aikuista lasta. Esikoinen tyttö ja kuopus poika. Mukavia tyyppejä :)

2. Onko sinulla lemmikkejä, jos niin mitä?
Tällä hetkellä kaksi mopsipoikaa 4 ja 2 vuotiaat, pienet suuret yllättäjät. Hauskoja poikia. Koiria on ollut myös viisi bokseria, kaksi noutajaa. Kaikki rakkaita.
Alla olevissa kuvissa pojat viettävät emäntänsä Sirkun syntymäpäiviä.

3. Pidätkö puutarhan hoidosta?
Noloa sanoa, ette enää juuri pidä. Muistelen lämmöllä syksyjä, jolloin suurelta kasvimaaltani keräsin satoa kaksin käsin. Nyt vain omena-,luumu-ja kirsikkapuut, viinimarja- ja karviaispensaita. Taitaa olla perennapenkki. Yrttejä, salaattia jne ruukuissa...perunamaakin ruukussa.

4. Kuvaile unelmiesi puutarhaa.
 Runsas, köynnöksiä seinillä, katoksilla. Tyttökirjojen puutarha. 

5. Lempiherkkusi?
Kasvikset kaikissa muodoissaan.

6. Mikä on paras vuodenaika, miksi?
 Jos pakko valita, kevät se on. Lisääntyvä valo ja ensimmäisten kasvien mielettömän ihana hento vihreä väri.

7. Seuraatko jotain TV-sarjoja, mitä?
Olen surkea tv-katsoja. En lue ohjelmaa, enkä muista mitä milloinkin tulee. Syksyllä seurasin Robaa. Vieläkin kaivelee, etten nuorena päässyt poliisikouluun. 

8. Pidätkö saunomisesta?
Pidän todella paljon. Lämmitän saunan usein päivälläkin, kun se nyt on mahdollista. Kesällä järvenrannalla saunominen on vielä moninverroin ihanampaa. Saunon siellä tuntikausia.

9. Kovat vai lempeät löylyt?
Lempeät!

10. Paras saunajuoma?
Kylmästä mehusta mansikkakuohariin kaikki käy !

11. Askarteletko tai teetkö käsitöitä, mitä viimeksi?
Olen askarrellut paljon koruja, huovuttanut, kutonut, tehnyt jonkun ryijyn ja kutonut mattoja sekä shaaleja. Niin, ja minimaailmani askartelut tietysti. Viime aikoina olen ollut paperinarukoukussa.

Kiitos Ullalle viestistä ja haastan vastaamaan 
Kaverin   http://mummonkammarissa.blogspot.com
Helmin   http://mansikkahelmi.blogspot.com

Pölyisten kaihtimien välistä on jo näkynyt aurinkoa. Alkuvuosi yhtä sumua ja vuoteessa vietetty yli kuukausi.  Ei suunnitelmia lähteä Jemeniin kielikurssille, Syyriaan kapinalliseksi eikä edes Haitiin sairaanhoitajaksi. Ei kiinnostusta puolison tekemään ehdotukseen keväällä matkasta Roomaan tai Ateenaan. Nyt tavoitteena kilometrin lenkki hengästymättä.
Oli oikein hiihtolomayrityskin...auto ja koirat junaan, makuuvaunussa pojan luokse Kemijärvelle. No, tuli kuitenkin tutustuttua sairaala Lapponiaan ja sen hyvään palveluun. Sama kiitos terveyskeskukselle ja omalle keskussairaalalle.
Asioilla on tapana järjestyä. Haistelimme mopsien kanssa hetken kevättä lumisella ja aurinkoisella pellolla.

Nasu tuli Puhin vierelle. "Puh?" kuiskasi hän. "No mitä?" "Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä ystäväni"

Hyvää ystävänpäivää!

  Joulu 2012 on kannettu pihalle. Vietetty ja siivottu hyvin. Siitä voi selvitä ilman piparkakkujen paistoa, ilman joulutorttuja sekä kinkkua. Sitä riisutaan joka vuosi. Eikä edes tunnu pahalta

Nuori ystäväni toimittaa Lapin ylioppilaslehteä ja keräsi juttuja jouluista, jolloin "toivoin luistimia ja sain sukset" :( Hän muisti minun kertoneen tuoreen äidin muistoja ensimmäisestä joulusta kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa kaksin. Kaatuneesta joulukuusesta, yöllisestä kävelystä vauva vaunuissa isän työpaikalle jne. Kylläpä nyt tuntuu hassulta se porun määrä siitä yhdestä illasta ja yöstä.

Tänä vuonna pukki muisti makeisilla, kirjoilla, lämpimillä ja pehmeillä paketeilla. Nyt ei ole poruun aihetta.

Déjà vu? Ei.
Kahdeksan viikkoa sitten sama kappeli, sama herttainen punkkaripappi perulaisrannekoruineen, samoja ihmisiä saattamassa. Päättynyt elämä oli kuitenkin toinen. Sen sukupolven viimeinen saatettiin matkalle.

Rauhallinen syksy, vaikka järjestettävänä oli USAn presidentinvaalit ja kotimaan kunnallisvaalit. Onneksi eivät kokonaan vastuullani... :D  Mistä lie keksineet tehdä niistä kuntavaalit. Tulevaisuuden kunnat taitaa kuitenkin vielä olla tekemättä . Tehtäviinsä valitut henkilöt siellä ja täällä aloittavat urakkansa. Ihailen ihmisiä, jotka haluavat jatkaa urallaan työskenneltyään jo yhden kauden. Se osoittaa pientä kiinnostusta hoitaa yhteisiä asioita. He saavat jatkuvasti arvostelua ratkaisuistaan ja helppo on huudella ilman vastuuta lehtien näppispalstoilla.
Kokeilin 80-ja 90-luvulla muutaman vaalikauden. Työ kummallisine vuoroineen, pienet lapset hoitopaikkaongelmineen, toisessa kaupungissa muutaman vuoden asunut ja opiskellut mies. Miten siitä selvittiin, kun nyt muutama meno viikossa saa aikataulut sekaisin. Silloin luottamushenkilöt olivat mielestäni vain verkostoituneita vanhoja ukkoja, siis saman ikäisiä kuin minä nyt. Ymmärrystä nuoren perheen tarpeista ei ollut.
Voimia uusille valituille!

Ja me jatkamme lenkkejä rauhallisissa Messilän maisemissa. Kaikella on aikansa.

Vietimme elokuussa todellisen aurinkoloman Espanjassa. Lämpötila hipoi 40 astetta. Lukeminen ja velttoilu veivät voiton.
Matka ei ollut mikä tahansa matka. Menimme tapaamaan mustaa Prinsessaa, joka asui luonamme kevään ja alkukesän. Prinsessa sai ensimmäisenä lomapäivänämme 5 mustaa jälkeläistä. "Kummisetänä" esiintynyt mieheni halusi tehdä Prinsessan tuoreelle perheelle perinteisen turvallisen pentulaatikon. Jo paluupäivänämme pienet raottivat silmiään ja olivat kolmanneksella korottaneet painoaan. Toivotan onnea näille pienille heidän siirtyessään uusiin koteihinsa ja kansanvälisille koiranäyttelyareenoille.

Täysiä kymppejä.... Muistaakseni puhuttiin kolmenkympin, neljänkympin kriiseistä. Aivan uskomattoman kamalaa olla niin vanha...;)

Viidenkympin-kriisi onkin muutettu villitykseksi ainakin jutuissa. Tänä vuonna minulle tuli kuitenkin täysiä vuosikymmeniä kuusi. Ei tietoa kriisistä eikä juuri villityksestä. Tekemiset on pääosin tehty ja nyt saa rauhallisin mielin tehdä sitä, mikä mukavaltaa tuntuu.

Viikonloppuna olin luokkakokouksessa. Tapasimme neljänkymmenen vuoden jälkeen entisellä koulullamme. Kaikki kertoivat, mitä olivat tehneet. Kukaan ei kertonut suunnitelmiaan. Silti meissä asui huonostikäyttäytyvä teini harmaista hiuksista huolimatta ja pääjärjestäjä joutui rehtorin puhutteluun. Ympyrä sulkeutui.

Nyt on viimeinen hetki nauttia hetkestä tässä ja nyt.

Libia de l'Escull Roig, "Andalucian prinsessa" palasi sunnuntaina kotiinsa. Matka meni hyvin, joskin lentoyhtiö meni konkurssiin lennon jälkeen. Pikkuprinsessalla ei liene osuutta asiaan. Nyt vaan vauvoja odottelemaan.

Koiramaisen kesäkuun huippuhetki oli Kotkassa, kun "pikkupoikamme" XERIEX'S KING OF THE HILL sai  ensimmäisen (toivottavasti ei viimeistä) sertinsä. Muotovalionalku poseerasi ylpeänä kauniissa puistossa näyttelyalueen vieressä.

Saimme Espanjan syksynä kutsun mopsifanien tapaamiseen. Paikalla oli runsaasti iloisia ihmisiä ja vielä enemmän iloisia mopseja. Tapaaminen oli suurella puistoalueella Malagassa. Nyyttikestiperiaatteella pöytä notkui suolaisista ja makeista herkuista. "Tiskinalta" saattoi saada mainiota mojito-boolia :) Pitojen isäntä grillasi lihaa.

Tästä syksyn retkestä seurasi tapaamisia ja nyt on kevät ollut täynnä mopsirakkautta. Meille tuli tumma tyttö Espanjasta kyläilemään ja loppukesästä toivomme monta mustaa 150 grammaista käärylettä <3
Muutama viikko sitten meidän vanhapoika Mökö tuli kahden pojan ja yhden tytön isäksi. Se ei kuitenkaan poikamiestä pitele, vaan aktiivisesti hän katselee muita mopsityttöjä tositarkoituksella...

Oikein hyvää Naistenpäivää kaikille!

Apua!
Emailini on nielaissut ystävien osoitteita. Jos Sinusta tuntuu, että haluaisit saada viestin kuten aiemmin, laitatko minulle postia. Korjataan tilanne.

Taidan olla hieman myöhässä, kun kerron, että joulu tuli ja meni. Tai se ei tunnelmaltaan tullutkaan. Huomasin kuinka tärkeitä omat juhlarutiinimme ovat ja niistä syntyy tunnelma.
Kun syö jouluateriaa kirkkaassa auringonpaisteessa pukeutuneena hihattomaan puseroon...ei tunnu joululta.

Myös vuosi vaihtui ja matka kotiin alkoi. Jännittävintä koko paluumatkassa oli koirien hengissä pysyminen koneen ruumassa. Podin melkoisen huonoa omaatuntoa piinatessani lemmikkejäni.

"Loppuraportti" kuluneesta syksystä auringon alla vaatii valmistuakseen päässäni tovin aikaa.
Kotiin oli kiva palata. Lumi, ihanat ulkoiluilmat toivottivat tervetulleeksi. Bonuksena poissaolosta tuli monta mukavaa kyläilykutsua ja hauskoja iltoja ystävien kanssa.

Koti vaatii silausta rankalla kädellä. Vieraassa asunnossa asuminen muutaman matkalaukullisen sisällön kanssa muistutti siitä, kuinka pienellä tulee toimeen. Nyt on kellarissa kolme koon säkiä: kirpputori, kierrätys ja kaatopaikka. Ne on helppo täyttää.

Olen saanut viettää aurinkoisia päiviä monessa kauniissa paikassa Andalusiassa, valkoisia kyliä ja vaihtelevaa maastoa. Kiitos monelle ystävälle, jotka ovat mahdollistaneet matkat. Autottomana koirien "yksinhuoltajana" retket olisivat jääneet tekemättä.


Ronda on vierailun arvoinen. Se on 37 000 asukkaan vuoristokaupunki, jonne johtaa serpentiinitie. Parissa tunnissa on noustu vajaa kilometri merenpinnan tasosta.


Istanin kylä ilman minkäänlaista matkailuhulinaa.

Antequeran kaunis luonnonpuisto.


Puerto Banus Marbellassa.

Lokakuun alussa kaupungissa vietettiin viikon kestäviä Ferioita. Juhliin oli oli panostettu. Naiset olivat teettäneet juhlapukuja ja lehdessä kerrottiin, että puku uusitaan joka vuosi. Ensimmäisenä iltana uusi puku, seuraavan edellisen vuoden jne. Loppuviikosta liikenteessä oli jo melko kireitä vaatteita :)
Myös pienet lapset olivat juhla-asussa. Oli konsertteja ja tanssiesityksiä ja ns iltatori metrilakuineen ja karuselleineen. Meteli oli päätä huimaava. Ei ollut pelkoa kylmästä eikä sateesta.

Aurinko on paistanut, kuten seudun nimikin lupaa :) Hyvä sää, erinomaiset lenkkeilymaastot ja runsas valikoima hedelmiä sekä kasviksia tarjoavat mahdollisuuden viettää tervettä elämää.
Ulkoilma on aina läsnä, kun ovet terassille ovat voineet olla ympäri vuorokauden auki viime viikkoihin saakka.

Mutta tänne lienee turha lähteä ongelmia pakoon. Katukuvassa näkee suomalaisia naisia ja miehiä, jotka alkoholi on vienyt mennessään. Aamusta iltaan he istuvat kantakuppiloidensa terassilla. Asioilla lienee taipumus järjestyä, vaikka täällä ollaan olemattomalla kielitaidolla.

Kaupungissa liikkuu paljon suomalaisia koululaisia sekä työikäisiä ihmisiä. Monet vanhemmat viettävät sapattivuotta työelämästä. Syitä saapua aurinkoon on monia.

Olen matkani puolivälin ohittanut, tyytyväisenä siihen, että yksi unelma on toteutettu. Kuitenkin huomaan henkisesti pakkaavani matkalaukkua tulevalle kotimatkalle.

Lämpö hellii edelleen.

Hissukseen alkaa arki löytää täälläkin paikkansa. Päivääni kuuluu pienestä taloudestani huolimatta paljon askareita kuten pyykkäilyä, silittämistä, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, tiskaamista... Päivä kuluu "töpsöttäessä" sinne ja tänne.
Nyt on myös selvinnyt, miksi täällä "aikuisetnaiset" kulkevat riepu kädessä kotonaan, pihallaan, terassillaan ja pyyhkivät ja pyyhkivät. Hienolla hiekalla, lähes pölyllä, ei ole mitään rajaa. Sitä löytyy kaikkialta kylpyhuoneen kaappia myöten.

Päässä on alkanut pyöriä ajatuksia seuraavan matkan mahdollisuudesta tai jopa mahdottomuudesta. Näissä ympyröissä se tuskin tulee olemaan. En juurikaan tiedä, mikä on televisiosta tuttu Serranon perhe. Luulen kuitenkin olevani sarjan hurjimmassa jaksossa mukana. Tämä meno ja melske on melkoista. Suomalaiset "tietskamummot" mukaan lukien.