Projekteja...

Pienelle tytölle tehty nukkekoti ja mööbeleitä tuunattu. Talo on muuttanut uuteen kotiinsa ja ihan oikeasti en halua nähdä sitä nyt.

nukkekodin kaide venäläisestä serveettitelineestä

vankka aita Latviassa

bokseriportti kreikan väreissä

suomalaisen aidan upea solmu



kierrätyskeskuskuksen hieno löytö

viipurin linnan porraskaide

Keskiviikko. Nyt on pihalla todella kaunista. Omenapuut juhlapuvussaan ja kirsikka, jonka olemme istuttaaneen merkilliseen paikkaan nurkan taakse yksinään. Sieltä sekin yritti kurkistaa. Nyt kukkivat myös angervot. Timo sanoo joka kevät, että ne kukkivat liian aikaisin. Kuitekin hänellä kesä melkein loppuu juhannukseen... Olen aina ihmetellyt; voiko kesä olla vain kolme viikkoa.
Hän on puurtanut tunti toisensa jälkeen kuistin parissa. Olen sitä aina toivonut ja nyt toivon todella, että hän itsekin nautii siitä sen valmistuttua. Vanha hirsirakennus ei vaikutaa loukkaantuneelta, vaikka sen kylkeen naputetaan uutta.

Omista rakennelmistani mittakaavalla 1:12. Oikeassakin elämässä olen heikkona portteihin ja aitoihin. Niitä syntyy nyt pienenä. Pienen metalliporttini esikuva oli Viipurin linnan sisäpihan rapun kaiteena. Kaunis.

Kaupungissa käymässä. Odottelen noin kymmentä vierasta ensi viikolla maalle ja joitakin valmisteluja on tehty.

Eilen vietin mukavan päivän Helsingissä. Yksi nukkekotikirja jäi käteen. Kirpparilla ja muutamissa mukavissa putiikeissa tuli käytyä. Ritva-ystäväni on samanhenkinen ja aika menee liian nopeasti. Olimme kumpikin tutustuneet ihanaan uuteen kirjaan Raija Puukon Hyvän mielen puutarha. Kannattaa!

Pieniä käsitöitä valmistuu ja ideoita pyörii päässä. Kummalista, että koordinaationi huonontuessa innostukseni kasvaa ja pinnani pitenee. Tuskin maltan nukkumaan mennä. En maltakkaan.

Ja taas veri veti kierrätyskeskukseen. Torilta ostettu kesäkukka löysi itsellen ruosteisen kesäpaikan kolmella eurolla. Tonkkaa ei tuunata, lupasin sen sille heti tavattuamme.

Torstaina. Ostin tänään ensimmäiset kesäkukat. Normaalisti ne ovat ruskanväreissä, oranssin sävyjä. Mistä moinen hempeys, mutta tänään ostin vaalenpunaista, lilaa ja valkoista. On mukava, kun huomaa voivansa poiketa raiteilta.

Tuttavani 50-vuotispäivä läheni ja lahjan mietintä alkoi. Hän on linjalleen uskollinen virtaviivaisine vaatteineen ja huonekaluineen. Hän puhuu kuitenkin usein keinutuolista ja sitä ympäröivästä tunnelmasta. No, lahjaksi roomboxi ja pala "mummolaa". Kaapissa valmiina boxi. Keinutuoli. Aivan liian suuri. Halkaisin sen ja muotoilin laatikkoon sopivaksi. Ja laatikko tarpeellista täyteen.

Lahja osoittautui niin mieleiseksi, että hän oli vienyt sen sairaalaan vierastunnille anopilleen nähtäväksi. Koska itse olen myös nukkekodeista riippuvainen, pitäisikö valmistaa kantokahvalla oma boxi kesälomamatkoja varten....

Keskiviikkoilta. Nyt on kevään ylioppilasjuhlaan valmistunut kaulakoruni. Eli kampaajani antama lehtiön metallikierre nieli kulmikkaita helmiä ja nekin kirpparihelmistä. Tämä lienee kierrätystä.

Nukkekotimaailma on muuttunut moneen kertaan " omien leikkieni" aikana. Nuoremmalla sisarellani oli kovia muovisia ja helposti halkeavia kalusteita. -70 luvulla kummityttöni Heidi sai omanlaisiaan ja 10 vuotta myöhemmin oma tyttäreni pinkin muovisen kylpyhuoneen ja keltaisen keittiön. Meni kauan, että en edes viitsinyt ottaa niittä esille. Nyt on Ikean cd-tornista tullut erilaisten muovikalusteiden museo. Herkulliset löydöt kirppareilta ja nukkekotimarkkinoilta saa oleilla siellä.

Hämmästelen, että muovimuseon laajennusosa on ajakohtainen ja keräilykohteeni vain lisääntyvät. Ulkolaisista kirjoista on löytynyt " museotavaroitteni" kuvia, vuosilukuja ja valmistajia. Kaikki muuttuu mielenkiintoiseksi ennemmin tai myöhemmin. Mitä mahtavat lastenlapset niistä joskus ajatella? Vaikka tyttäreni on ystävällisessä hengessä ilmoittanut, ettei voi kaikkia romujani säästää. Ymmärrän häntä täysin.

Mökkikuntamme keskustassa käynti on kirppistädille aina mukavaa. Likainen nippu johtoja ja mitä sen sisältä kuoriutuikaan. Niissä oli sen verran tekemistä, että säästin sen tänne mökille.

Maanantai, aurinko paistaa, mutta kylmä on. Puuhastelen minitavaraa markkinoille. Ensimmäiset sellaiset minulle. Minulla on ainakin mukavaa, vaikka en tiedä mihin kuljen niistä kaikista pikkuporteista, jos ne jäävät minulle. Ainakin yhdestä huvin vuoksi en minnekään.

Tyyli on muuttunut miniharrastuksessa kartanosta karumpaan. Kysyin kerran harrastuskaverilta, mitä se tuunaus on. Sitä, mitä sinä olet tehnyt jo vaikka kuinka kauan. Se alkaa vaikka kaupassa lasku maksettua. Aikuinen tyttäreni sanoi kerran kaupassa: "Älä revi sitä kynttilämansettia rikki tässä kassalla!" Onko se tuunausta...

Keltainen kartano tuli vuosia sitten minullekin ja oli ihana elää kartannonrouvan elämää. Nyt kaikki tuntuu kuitenkin liian pramealta ja on muutoksen aika. Luulen, että kaltaiseni keräilijä on muuttamassa sinne vuonna 2008.

Tänä vuonna olen siirtynyt poikkeuksellisen aikaisin kesämökille. Ihanaa tiedossa, sillä vanhaan taloon rakennetaan kuistia. Se on kuvassa kuin olisi aina ollut siinä. Vuosi sitten löysin valkoisen puusohvan ja kaksi tuolia. Niille oli hankittava piilopaikka, mutta aavistin "tarvitsevani" niitä. Selkänojia koristavat helmet on pesty hammasharjalla ja suurimmat kurat pyyhitty. Entisen istujan käsi on kuluttanut jälkensä tuoliin. Marika ompeli muhkeat tyynyt. Nyt ne pääsevät arvoiseensa paikkaan.
Muuten, menin mokkulakauppaan ja siirryin siltä osin nykyaikaan. Tätäkin riippuvuutta on nyt mahdollisuus ruokkia kaiken aikaa.

Nukkekotiharrastukseni juuret ovat kaukana, mutta ensimmäiset pikkumööbelit ovat säilyneet melkein 50 vuotta. Ne olivat äitini tuomat tuliaiset Helsingistä. 80-luvulla tyttäreni nukkekoti sai minut kiinnostumaan pienestä maailmasta uudelleen. Taloja useita ja pikkutavaroita paljon, melkein liikaa.

Romun keräilyni on kohta tullut tiensä päähän, sillä hukun "löytöihini". Olin tänään kampaajalla ja hän on tietoinen heikkoudestani. Sain roskista lehtiön metallikierteen ja heti alkoivat sormet syyhyämään. Se oli tällaisenaan jo valmis kaulakoru, mutta en malta jättää tilaisuutta käyttämättä.

Tervetuloa! Ensimmäisen sivuni kunniaksi kuohuviinimalja! Pullo on venäläisessä sormustimessa, mutta hyvällä tahdolla saamme juoman riittämään.