Nukkekotimaailma on muuttunut moneen kertaan " omien leikkieni" aikana. Nuoremmalla sisarellani oli kovia muovisia ja helposti halkeavia kalusteita. -70 luvulla kummityttöni Heidi sai omanlaisiaan ja 10 vuotta myöhemmin oma tyttäreni pinkin muovisen kylpyhuoneen ja keltaisen keittiön. Meni kauan, että en edes viitsinyt ottaa niittä esille. Nyt on Ikean cd-tornista tullut erilaisten muovikalusteiden museo. Herkulliset löydöt kirppareilta ja nukkekotimarkkinoilta saa oleilla siellä.

Hämmästelen, että muovimuseon laajennusosa on ajakohtainen ja keräilykohteeni vain lisääntyvät. Ulkolaisista kirjoista on löytynyt " museotavaroitteni" kuvia, vuosilukuja ja valmistajia. Kaikki muuttuu mielenkiintoiseksi ennemmin tai myöhemmin. Mitä mahtavat lastenlapset niistä joskus ajatella? Vaikka tyttäreni on ystävällisessä hengessä ilmoittanut, ettei voi kaikkia romujani säästää. Ymmärrän häntä täysin.