Noin 15 vuotta sitten sain lapsilta litteän sinisen pikkukaapin. Oviin on maalattu aurongonkukkia.

Tyttäreni seurasi jo hyvin pienenä, mitä hiplasin ihastuksissani. Tämä kaappi oli sellainen. Ja äitienpäivänä sain sen lahjaksi.

Aluksi se oli mökin keittiön seinällä ns lääkekaappina, muutama nuhruinen side, laastarilaatikko ja kyytabletit. Kybletit, kuten poikamme juuri lukemaan opittuaan luki laatikosta.

Lääkekaappi on jo vuosia ollut miniharrastuksessa mukana. Aivan kuin lääkekaapin tarve olisi kadonnut lasten lähdön myötä. Luulen, että meillä täällä vain ajan kuluessa sen tarve lisääntyy. Tätä en kuitenkaan luovuta tylsään tehtävään. Näin se voi yllättää uudelleen ja uudelleen.

Lääkekaapin sisältö voi oleilla muutaman lankarullan, neulan ja muun roinan kanssa milloin missäkin. Kukaan ei löydä niitä, kun niitä tarvitaan...