keskiviikko 22. lokakuuta 2008


Haluan kertoa Sinulle, kuinka onnellinen olen tänään pienessä maailmassani.
Sairausdiagnoosi, jonka sain vuosia sitten, on poistettu samoin siihen syötävät lääkkeet, joita söin viisi vuotta. Kävelen normaalisti, nukun, nukun ja nukun normaalisti enkä pyöri öitäni yksin.
En tarvitse kävelykeppiä, en sängyssä kääntyäkseni liukkaita lakanoita, lääkkeiden aiheuttamat äänet (joskin ystävälliset) ovat kadonneet.
Olen viisi vuotta vanhentunut nainen, syyttömästi vankilassani, mutta nyt vapaa ja terveeksitulemisenopettelu jatkuu...

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä uutisia, vaikken sinua tunnekaan! Nyt varmastikin voi sanoa, että: Onneksi olkoon!

Amalia kirjoitti...

Hieno homma, että vapaus koitti

Unknown kirjoitti...

*halii*

Sirkku kirjoitti...

epe
amalia
tuulis

kiitos teille viesteistä!

Anonyymi kirjoitti...

Ei vois parempaa uutista kuulla, nyt sitten taas täysillä eteenpäin. Olen 110 % iloinen puolestasi. Yes!

Sirkku kirjoitti...

Kiitos Leea!