Nyt on aika hieman levätä.
Huhtikuu osoittautui kiireiseksi ajaksi. Ensimmäistä kertaa vuosiin kokeilin työelämää. Onhan se edelleen yhtä mukavaa, mutta on uusia kummallisuuksia saapunut sairaalamaailmaankin. Potilailla ongelmat ovat säilyneet samanlaisina, mutta työtapani ilmeisesti vanhentuneet. Vannoin, etten kuitenkaan ole vaaraksi kenellekkään.

Olen osallistunut myös saattohoidon vapaaehtoistyönkurssille ja ensi viikolla menemme osastolle tutustumaan. Paikka on minulle jo ennestään tuttu. Pidän tämän työn aloittamiseesa pienen tauon, kerään voimia, vaikka intoa on.

Viime kuulle mahtui vielä Lahden Kansainvälinen Koiranäyttely, jonka talkoisiin yritin osallistua omalla pienellä panoksellani.

Pesemättömiä ikkunoita kahdessa paikassa, kuraisia lattioita jne jne. Lämmintä ilmaa ja innostusta odottelen, en ehkä yhtä rennosti kuin keisarimme Mökö kuvassa. Mutta kuitenkin.