Rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni!

Olemmehan me muutkin perheejäsenet jo kovasti touhunneet ja yhdet jouluruuatkin jo syöty.
"Ihmisen parhaalla ystävällä" on kyllä kinkunkin kanssa jotain suunnitelmia, kuono ruokapöydällä.

Isällä on muutama ylimääräinen vapaapäivä ennen joulua ja kaksi lastamme saapuu kotiin.

Jouluruokia valmistellaan ja lahjapaketteja kääritään. Kaupungille ei pidä mennä, ettei menetä rauhallisuuttaan. Keittiö puettu punaisiin ja hyasintit tuoksuu. Aika ihanaa.

Kylläpä tietokoneen hajoaminen tekee kädettömäksi. Uikutin ja uikutin surkeuttani ja kuinka ollakkaa: joulupukki haki kaapistaan, kalsareitten ja sukkien takaa paketin. Ja siellä se oli uusi tietokone.

Olin saattanut uikutuksen sekaan sanoa, että seuraava läppäri on sitten valkoinen. Ei ole, mutta toisaalta...eihän joulukaan nykyisin ole valkoinen.

Jouluvalmistelut ovat jo edistyneet viikkojen kuluessa hitaasti, mutta epävarmasti. Kävin tunnin ajan toimittamassa joitain asioita ja kotiin palatessani oli valkoinen joulu kuitenkin tullut kotiin, siis sisälle. "Ihmisen paras ystävä" ja vieläpä yhdeksänvuotias oli aloittanut joululeivonnaisten tekemisen Sunnuntai-vehnäjauhoilla.

Kymmenen päivän loma Muoniossa on takana päin. Olivat kertoneet pimeästä pohjoisessa.. kauniimpaa valoa saa hakea.

Emäntä jaksoi pitkän vierailuni kiitettävästi ja käsitöitä tehtiin melkein urakalla.

Potkukelkkailtiin ja sauvakäveltiin, käytiin Ruotsissa ja saunottiin heti aamusta. Aamukahvit tarjoiltiin takkatulen ääressä ja vierasta kohdeltiin kuin kuningatarta.

Sain uusia mukavia tuttavia ja vieraanvaraisuutta heidän kodeissaan. Nautin lomastani täysin siemauksi ja tunsin kotiin palattuani loman tuomaa positiivista aktiivisuutta.

i

Olen päättänyt vakaasti, että minulla ei tule kiirettä. ...mutta paljon on kaikenlaista mukavaa.

Joululahjat osittain valmiina paketoimista vaille ja monta mukavaa käsityötä vaiheessa. Aloitan aina joulusuunnitelmat aikaisin ja kuitenkin uusia ideoita syntyy ja olisi kannattanut aloitaa vieläkin aikaisemmin.

Viikonloppuna oli KÄTEVÄ-messut. Ihmisiä jonotti sisään pitkässä jonossa. Ei jonottaminen ole mukavaa, mutta mukavaa on käsitöistä kiinostuneiden määrä. Meillä oli muutama nukkekotijuttu nähtävillä.

Eilen illalla sain netistä edullisen lentolipun pohjoiseen ja sunnuntai-iltana lennän Kittilään. Aion viipyä kylässä kymmenen päivää. Emäntäni voimia tullaan kysymään. Ei vaan, meillä on monta kiinnostavaa suunnitelmaa. Eli kohti pakkasta, lunta ja revontulia.

Haluan kertoa Sinulle, kuinka onnellinen olen tänään pienessä maailmassani.

Sairausdiagnoosi, jonka sain vuosia sitten, on poistettu samoin siihen syötävät lääkkeet, joita söin viisi vuotta. Kävelen normaalisti, nukun, nukun ja nukun normaalisti enkä pyöri öitäni yksin.

En tarvitse kävelykeppiä, en sängyssä kääntyäkseni liukkaita lakanoita, lääkkeiden aiheuttamat äänet (joskin ystävälliset) ovat kadonneet.

Olen viisi vuotta vanhentunut nainen, syyttömästi vankilassani, mutta nyt vapaa ja terveeksitulemisenopettelu jatkuu...

Nukkekotimaailmani sukuselvitys, osa I



Mummi on asunut tässä talossa 50-luvulta, jolloin hänen miehensä sen rakensi. Kylä muodostui vireäksi yhteisöksi. Sinne oli muuttanut hämäläisten lisäksi nuoria perheitä, nuorina Karjalaan kotinsa jättäneitä. Työpaikkoja ei lähiseutu tarjonnut kaikille, mutta perheenisät viettivät viikot tarvittaessa lähempänä työtä.



Mummi puuhasi nuorena kotona lasten parissa. Pariskunta jäi kahden, mutta kaksinolo kesti liian lyhyen aikaa. Mummi menetti puolison 60-luvun lopussa. Lapset olivat vielä kotona ja yhteisvoimin talo pystyttiin pitämään.



Nyt hän ollut leskenä 40 vuotta ja siitä suurimman ajan yksin. Taloon on tehty pientä remonttia ja hän on voinut asua siellä näihin päiviin yksin. Kunnan kotiavun sekä lähinnä asuvien lasten tuella ovat viimeisetkin vuodet onnistuneet. Toukokuussa kokoontuivat lapset perheineen viettämään hänen 85-vuotispäiväänsä. Poikkeuksellisen hyvä terveys lienee suurin apu.



Talossa on kolme huonetta ja keittö. Yksi huoneistä jäi lasten lähdettyä tyhjäksi ja siellä istutaan nykyisin joukolla, kun perhe kokoontuu...jatkuu

Onnea Tyttärelleni 08102008. Täytät 25 vuotta, olet elänyt neljännevuositaa...

Kiitos kaikesta ilosta, jonka olet perheeseemme tuonut.

Käyn Velmassa, onko nimi taitokeskus vai..., väijymässä ideoita. Ja uutta askartelua pieneen maailmaani.

Sieltä löytyi myös mukava työkalu "pitsin" valmistamiseen. Moppikoiran emännälle valmistui villainen kaulaliina.

Lapsuudesta tuttu ilmapallomenetelmä ja keittiössäni on tunnelmallinen valo.

TERVEISIÄ LOMAMATKALTA RANSKAAN!

Tuliaisina ranskalaisia viinejä ja koko hyllyllinen kulki nyrkissä matkalla nukkekotiin.

Paljon oli myös ihania taloja , joista saa ideoita minimaailman rakentamiseen.

Ilmat suosivat ja paljain käsivarsin saattoi kulkea. Väkeä paljon ja "kaikki kukat" saavat kukkia.

Erilaisuuden ymmärtäminen tai edes sietäminen olisi yksi opintomatkan aihe suomalaisille. Kahdeksan päivää ja yksitoista tuntia päivässä liikkeellä ja ajatukseni tuulettuivat. Toivon sen vaikutuksen riittävän mahdollisimman pitkään. Kauemmin kuin mieheni kesäloman vaikutus...joskus loppuu kuulemma klo 8.15 ensimmäisenä työpäivänä.

Voiko suloisempia astioita nukkekotiin olla olemassa. Retrotalooni täydelliset.

Kiitos! Aivan mielettömän ihana yllätys postilaatikossa.

Kirpparipussit ovat ihania, joko täynnä aarteita tai sisältävät yhden päävoiton, kolmas mahdollisuus pelkkää roskiinheitettävää.

Tätä pussia parempaa tuskin voi löytää-aarteita täynnä. Pidän niistä hyvää huolta ja niille on etsitty aikalaisiaan seuraksi samaan huoneeseen. Ikean cd-torni, muovisten huonekalujen museo, on monien lopullinen sijoituspaikka.

KIINNI JÄIT
Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Ja kommentoida voi/saa/pitää/täytyy vaikkei omaa blogia olisikaan! =) Minut otti kiinni Amalia mummonkammarissa.blogspot.com

Olen kantanut palan minimaailmaani kiireiseen ja stressaavaan työelämään. Sen tuoma ilo saattoi jäädä kiukun alle...

Lomamatkalla Kreikasta pieniä huonekaluja ja Ikean puulaatikkoon. Ja työhönsä uupuneen työkaverin puhelimen viereen. Ehdotin tuijotusta lootaan, samalla kun julmistuneet asiakkaat antoivat tulla korvan täydeltä syyttömälle.

LUPASIN, LUPASIN-mutta tuli toinenkin jouluasia mieleen. Muutama vuosi sitten teimme ystäväni Leenan kanssa kaikenlaista ja menimme joulumyyjäisiin myymään askartelujamme.

Myyminen oli aivan kamalaa. Mutta se puuhastelu, se oli aivan ihanaa. Yö myöhälle istuimme autotalissa ja touhusimme, kaksi jouluihmistä. Ja meillä oli tosi mukavaa. Haaveilemme samanlaisesta autotalliaskartelujoulunalusajasta!

Lupaan, etten aloita ihan vielä...mutta mietin itsekseni joulua. Olen ns jouluihminen. Lahjakaappi täytyy pitkin vuotta. Joskus lahjat pakattiin niin aikaisin syksyllä, että oli laitettava niihin lappu sisällöstä.

Ensi joulustakin on jo haave, mutta lupasin..

Nukkekotimaailmassakin se näkyy. Tämä kyläkauppa on aina valmiina jouluostoksille tulevia varten. Vanha maalaistalo pukeutuu jouluun samoin kartanon sali.

Elokuun puolella oli jollain kollektiivisella päätöksellä sovittu, että nyt on syksy. Yritin vielä ja kutsuin VIELÄONKESÄÄJÄLJELLÄ-"lauluiltaan" luoksemme 8 ystävää. He tulivat launtaina. Söimme, joimme ja lauloimme. Eihän sen ollut yhtään väliä onko syksy tai loppukesä, sataako vai paistaako. Ihmiset ympärillä ovat tärkeintä.

Saaristolaismökin kunnostus ei edennyt kesällä odotetulla tavalla, mutta uusi omistaja on voinut mainiosti asustella siellä lomallaa ja viikonloppuina.

Verhot on ommeltu valkoisesta pellavasta, mutta pieni huone ei ole niita vielä kaivannut. Pyyhekoukku lojuu lattialla ja pyyhkeet korissa.

Kattoon on hankittu takorautakynttelikkö, mutta sen kiinnitykseen talon emäntä tarvitsee apua, sillä rakennus on yllättävän korkea.

Vapaa-ajanvietto jatkuu siellä vielä kelien mukaan ja kunnostustyöt sen mukaisesti.

Kellarin katossa roikkuu vartaassa helmentekeleitä ja muutama sata on lähtenyt maailmalle ja toivottavasti edes kerran päässyt laatikosta.

Serveettitöillä oli oma aikansa ja näitä tein myös nukkekotikokoisina.

Huovutusvillapussi ja neula. Olipa mukavaa, mutta oli turha isotella aloittaessani tuosta tiikeribokserin pennusta.

Nukkekodin puutöistä löytyy myös kaupantiski. Olisikohan se aiemmin ollut miniapteekissa...


Katselin sykyn Wellamo-opiston ohjelmaa ja monenlaista kurssia näprääjille löytyy. Kaikenlaista on kokeiltu eikä mihinkään varsinaisesti jääty koukkuun.

Ehkä kursseista kannattaa valita joku liikuntaan liittyvä. Liikakiloille kyytiä. Näprätessä ei tule tuntikausiin syötyä, mutta kuntoilun jälkeen on kova nälkä.

Onkohan näprääminen kuitenkin terveellisempää...Sinulla on varmasti siitä kokemuksia.

Meillä oli kuun alussa syntymäpäiväjuhlat. Hän täytti 9 vuotta. Meille syntyi silloin viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Tämä kauniisti harmaantunut tyttö jäi meille kahden muun koiran, äitinsä ja tätinsä, kanssa asumaan. Täti piti eläissään tämän kuuman tytön kurissa, mutta hänen kuoltuaan alkoi äidillä ja tyttärellä vaikeudet.

Yksin jäätyään on löytynyt mitä lämpimin ja suloisin koiravanhus. Teen kaikkeni, että hän saa hyvän loppuelämän.