Jännitystä ilmassa.
Laukut pakattu ja liikaa tavaroita, aina. Mopsipojat boxeihinsa ja aamulla matka voi alkaa.
Vuosi sitten en olisi tätä päivää uskonut tulevan...että lähden lämpimään talven viettoon koirat kaverina. Vanhat ihmisethän niin tekevät :))))
Olen kuullut hämmästelyjä ja ihmettelyjä, kuinka saan aikani kulumaan. Pitääkö tämän ajan muuten kulua niin hemmetin nopeasti ja tylsyydestä en ole milloinkaan kärsinyt. Kuinka uskallan lähteä...en edes tiedä mitä ja miksi pitäisi pelätä. Palaan, jos tilanne muuttuu hankalaksi.
Jne jne.
Ihana asunto odottaa, aurinko ja meri samoin, mukavia lenkkipolkuja. Voinko muuta toivoa!