Olin
hierottavana urheiluhierojaopistolla. Suihkunraikas, "voideltu"
nuorimies (kaksi kuukautta kurssia takana) sanoi hieman tutkivansa ja
kertoi, kuinka on tottunut hieromaan. Ok.
Puoli tuntia oli kulunut,
kun istuimme laverin reunalla ja lohdutin poikaa. Hirveä flunssa, yskä.
Yökin jo pelottaa. Kylmä kivilattia särkee jalkoja jne. Äiti oli ollut
täällä, ei ole enää. Ehdotin kiinankaupasta parilla eurolla teddytossuja
ja twitterissä roikkuessa höyryhengitystä.Teknomusiikki olisin halunnut
hiljentää laverini alta, mutta se olisi jo voinut katkaista kamelin
selän.
Olen kuin vanhan rautatieaseman lippuluukku, jossa lukee: Puhu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti